torstai 1. joulukuuta 2011

Yksinkertaistaen

Viime aikoina on julkisuudessa puhuttu paljon hidastamisesta, kohtuullistamisesta ja hienommin ilmaistuna downshiftauksesta. Siitä on vouhotettu puolesta ja vastaan.Varmasti syystäkin, ainakin mikäli tuo kohtuullistaminen näkyy järkevämpänä kulutuksena ja hidastaminen elämänä, joka ottaa huomioon sen, ettemme ole ikuisia, vaan aikamme on rajallinen. Käyttäkäämme se lyhyt hetki viisaasti.

Ajattelin ensin, ettei koske minua. Tämä on taas joku trendi, joita tietoisesti yritän väistellä. En ole uraputkessa, enkä haluakaan olla. Olen ammatissa, jossa yleneminen tarkoittaisi väistämättä vastuun ottamista asioista, joihin en halua sotkeutua. Ja on kaikille parempi, etten yritäkään sotkeutua, sillä olen tarkkaan taloudenpitoon ja asioiden organisointiin kyvytön jo pienessäkin mittakaavassa! Lisäksi olen aina ajatellut, ettei kukaan kuolinvuoteellaan kadu sitä, että voi kun annoin itsestäni niin vähän työlleni. Kunnianhimoakin minulta puuttuu, tai ainakin suuntaan sen erilaisiin asioihin. En ole mikään himokuluttelija ja shoppailua siedän hyvin huonosti. En harrasta sitä. Paitsi kirja- ja kukkasipulikaupoissa. Joskus myös lanka- ja lehtikaupoissa.

Olen kuitenkin länsimainen ihminen, aineelliseen hyvinvointiin syntynyt ja piinallisen tottunut sähköön, juoksevaan puhtaaseen veteen, lämpimiin asuntoihin, jääkaappiin täynnä ruokaa, autoiluun, lentomatkailuun jne. Eli vaikka en harrasta ostoksia, käytän luonnonvaroja häikäilemättä ja huomaamatta hyväkseni. Syntilistani on pitkä. Nuorena huimapäänä se oli kuluttamisen osalta varmasti pidempikin. Muistan aivan selvästi ostaneeni mm. vaatteita en niinkään ruumiini peittämistä ja suojaamista varten, vaan antaakseni tietyn mielikuvan itsestäni. Käytän tällaista takkia, olen siis sellainen ja sellainen. Tuotin itseäni muille ja vaikka se nyt suorastaan nolottaa ja tuntuu typerältä, armahdan silloisen itseni. Olin nuori, takanani oli ei-niin-samettinen lapsuus ja meni pitkään, ennen kuin löysin edes palasia itsestäni. Oikeasta minästäni. Lisäksi olen useasti ostanut lohdutusta tavaran muodossa. Myönnän.

Nyt ajattelen, että kohtuullistaminen ja hidastaminen koskevat myös minua. Niiden tulisi vaikuttaa valintoihini, sillä voin useammin huonosti kuin hyvin ja jokin sisälläni kaipaa - suorastaan huutaa -  yksinkertaisuutta ja yhä syvemmältä kulkevaa elämänvoimaa. Viihdyn huonosti tässä nykyisessä maailmanmenossa. En osaa liitää pinnalla, en kestä kaiken pyhän ja arvokkaan maahan polkemista.

Vai pitäisikö sanoa, että viihdyn huonosti tässä nykyisessä elämänmenossani. Jokin hiertää ja uuvuttaa. Jokin tässä kaikessa ei ole minusta eikä minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti